Historian havinaa

Oman koiran arviointi - tehtävän parissa tällä hetkellä puurran. Hauskan kuuloinen, eikös - eihän se ole kuin oman koiran tutkimista. Kirjoitelma olisi ehkä hieman hauskempi tehdä, jos ei olisi niin monia virheitä jotka joutuu myös kirjaamaan. Karu totuus kuitenkin on, että olen Milan hankinnassa tehnyt monia monia virheitä, eikä tuo taival koulutuksenkaan osalta ole aina ollut niin kaunista katseltavaa. Ja tietenkin tämä arviointi tulee tehdä "ammattisanastoa" käyttäen - ei todellakaan minun vahvuus. Tässä kun on kirjotelmaa hetken jos toisenkin pyöritellyt mitä erilaisempaan muotoon niin iskee tuska - eikö sitä voisi vain muotoilla " Mila on jakomielitautinen, pöhölö läheisyysriippuvainen otus joka on rikki, huono rakenteinen, laihutuksella oleva pläski. Ei todellakaan mihinkään jalostukseen eikä kisaamiseenkaan koskaan soveltuva" Mun mielestä tuo kertois ihan kaiken oleellisen :D No, mutta koska tänne ei Milan "historiasta" niin hirveästi vielä ole kirjoiteltu ,niin harjoitellaas vähän vapaammin kirjoitettuna arvioinnin asioita.

Mila on syntynyt 9.12.2008. Pentueessa oli kaksi must.valk. pentua - Mila ja veli Pablo, sekä kaksi ruskean kirjavaa pentua - yksi narttu ja yksi uros. Molemmat vanhemmat olivat shetlanninlammaskoira sekoituksia sekä Viron tuonteja. Molempien emä puhdas sheltti, mutta kummankaan isästä ei tietoa - veikkauksina on ainakin heitetty mäyräkoiraa sekä tiibetinspanielia. En koskaan päässyt näkemään Milan kotia, vaan tapasin vanhemmat sekä kaikki pennut vain ulkona. Nythän sitä ei koskaan tekisi moista virhettä, mutta Mila on ensimmäinen pentuni ja järki ei paljoa päässä tuolloin pakottanut. Sitä sinisilmäisenä uskoi ettei ole mitään syytä epäilyksiin, sanoihan omistaja, että kotona on viikon ikäisiä chichuahua pentuja. Milaa sisaruksineen on kuitenkin kuskattu autossa ympäri Suomea jo 4 viikon ikäisinä - ei siis kauheana enään mietitytä miksi maailma on pelottava paikka. Milan veljen Pablon omistaja bongasi meidät vanhan blogini kautta ja nyt ollaan treffattu kaksi kertaa. Sisaruksissa on todella paljon samaa, sekä hyvää että huonoa. Pablo on kuitenkin Milaa rauhallisempi ja omaa terveemmän rakenteen. Pablon omistajien kanssa juttelu on tuonut paljon mielenrauhaa, ei tule ihan niin paljoa ruoskittua itseään siitä, että ihan kaikki Milan viat olisivat omaa syytä - jotenkin auttanut ymmärtämään, että vaikka mitä olisin tehnyt niin tuskin Milasta koskaan olisi tullut hyvähermoista, sosiaalista ja pelotonta koiraa. Toki jos olisi ymmärtänyt Milan pentuajan ja sen vaikutukset paremmin ja osannut kouluttaa paremmin niin ei tässä tilanteessa ehkä kuitenkaan oltaisi. Paljon ehkä, mahdollisesti, jos, tuskin - sanoja.

Kaikesta huolimatta olen super onnellinen, että Milan aikoinaan hankein. Typy on opettanut todella paljon, useimmat asiat sieltä kantapään kautta. Ja onhan tuo vain sellainen pakkaus, että pienistä vioistaan huolimatta, en antaisi mistään hinnasta pois. Eipä pääse ainakaan arki koskaan tylsäksi - Mila pitää kyllä varpaillaan. Eihän sitä koskaan tiedä - postilaatikkokin voi vielä eräänä kauniina päivänä hyökätä kimppuun! Eikä Milassa todellakaan vain huonoja puolia ole, on monia piirteitä joista olen enemmän kuin ylpeä.

Milan isukki

Miltsun äippä

Mila 8vko

Mila ja Pablo, kesällä 2011

Pablo ja Mila, kesällä 2012

Tämä olikin se helppo osuus, sitten kun pääseekin kuvailemaan tuota Milan rakennetta sekä luonnetta - sehän se haaste vasta onkin. Ehkä innostun kirjoittamaan aiheesta sitten myös tänne..