Ohituksia

Jaa, mitäs meille? Arki on ollut tässä nyt hetken tasaisen tylsää, mutta torstaina tulee taas hieman sisältöä päiviin kun tää alottaa harjoittelun Kokkolan kotipesässä. Ehkä sen myötä sitten iskisi taas innostusta keksiä jotain uutta Milankin kanssa. Jos vaikka uuden vuoden lupauksena vihdoin hommaisi sitten ensi vuonna sen hallikortin kun ei me kauheana mihinkään treeniryhmään voida mennä. Kotona taas "treenaaminen" ajautuu siihen samaan naksuttelu-aktivointiin, joka alkaa hyvin nopeasti maistumaan puulta. Ideat noiden temppujen suhteen ovat kans aika tyhjiä. Hajujen erottelu on meillä taas ollut vähän työn alla, mutta Mila on unohtanut koko homman idean tyystin. Pitäisi siis ihan alusta aloittaa. Pari hauskaa videota katsoin ja niistä sai joitakin ideoita temppuihin, mutta nyt vain sitten se toteutus :D

Lenkillä meillä on mennyt nyt siis aivan uskomattoman hyvin. En oo taas voinu tuota omaks koiraks edes tunnistaa! Yhtenäkin iltana tässä oli jokin humalaisten kokoontuminen tuossa meidän lähipiirissä. Milahan pelkää pimeää sekä humalaisia. Ajatukset oli vain, että hienoo - tästä tulee siis hyvin rähinän täyteinen lenkki. Mutta mitäs vielä! Mila ohitti 2 yksinään kulkevaa humalaista, toinen jopa mies ja yhden miesporukan, joka ei kyllä ollut hiljaisimmasta päästä SEKÄ nuoriso porukan, jolla oli mukanaan kaksi suurempaa koiraa (jup - en kiinnittänyt yhtään rotuihin huomiota, ne oli vaan isoja ;) ) Onneksi oli harvinaisempia nameja tuolloin mukana, mutta yleensä koiria ei kyllä ohiteta hiljaa vaikka olisi joulukinkku naaman edessä. Olin aivan ällikällä lyöty ja niin ylpeä koirastani ettei mitään rajaa! Ja ainoastaan koirien ohituksessa päästiin hieman sivuun, muuten ohitettiin kyllä todella läheltä. Toinen uskomaton tapaus tapahtuikin sitten viime viikonloppuna. Näin kauempaa, että koirakko on tulossa ja katsoin sitten hyvän kohdan mennä vähän sivuun ja siinä sitten otettiin katsekontaktia ja syötii nameja. Koirakko sitten pysähtyy kohdalle ja omistaja kyselee, oliko hänen koiransa käynyt meille haukkumassa kun pääsi pihasta äsken karkuun ja kyseli sitten, että näinkö häiritsikö ketään. Mila oli täysin hiljaa ja kauniisti vieressä vaikka koirakko oli tosiaan siinä lähellä. Koiran omistaja sitten kyseli, että haittaisiko jos tervehtisivät - mehän ei hihnassa tervehditä, joten sanoin, että jos mennään silleen, että Milan voin päästää vapaaksi niin sitten käy. No Mila irti ja häntä heiluen juostiin suoraan koiran luokse, tervehtimiset ku oltiin saatu päätökseen niin nappasin Milan hihnaan ja vieläkään ei tullut mitään rähinöitä vaikka jäimme omistajan kanssa vielä hetkeksi juttusille ja toinen koira kävi Milaa siinä sitten salakavalasti haistelemassa - innokas poika kun oli :) Käveltiin sitten vielä loppumatka kotiin yhdessä ja Mila kulki kauniisti vierellä vaikka tämä toinen koirakko meni hieman meitä edellä. Siis noin tuo ei käyttäydy koskaan! Minkähän aivovaurion se on saanu? Vai toikohan se joulupukki meijä lahjan etukäteen? Mehän pyydettiin Milalle hermoja ja edes pari palikkaa paikoilleen tuolla korvien välissä. :) Tämä kun saataisiin nyt jatkumaan ja Milalle oikeasti ymmärrys ettei ulkona mitkään möröt hyökkää kimppuun vaikka pimeää olisikin!