Kuvatuksia ja kiukkua

Nyt vihdoin sain napattua sentään pari kuvaa Milasta kun käytiin tuossa raviradan läheisyydessä temmeltämässä :D 

Milan ehdoton lemppari lelu ulkona!
Tämän kanssa jaksaa juosta vaikka maailman tappiin saakka! :D

Iloista kevättä kaikille!!

Milan kanssa ollaan nyt sitten innostuttu taas tokoilemaan vähän enemmän ja kyllä ketuttaa! Mila on niin näppärä ja innokas siinä touhussa - ALO menisi pian taas heittämällä läpi, noin liikkeiden osalta. Vielä seuraa vähän irtonaisesti, mutta ompahan tässä ollut piiiiitkä taukokin ettei olla mitään "tosissaan" tehtykkään. Se luoksepäästävyys tulee vain olemaan varmasti se ikuinen este, samoin se että kisoissa on varmasti muitakin kuin vain me ;) Keskittyminen ei varmastikkaan sitä kestäisi. Ilosta ja innostuksesta on herännyt myös huoli - Mila on kotona Kikille kiukkuinen, eikä siedä kissaa lähelläkään ja tänään ensimmäistä kertaa ikinä murisi jopa kun Kiki tuli sohvan käsinojalle miun niskan taakse (jossa siis oleilee oikeastaan aina.) ja Mila siis oli lattialla. Tässä haikein mielin joutuu miettimään, että eikö Milan pää kestä edes tuollaisia n.20 min leikkitreenejä enään. Vai onko tämä oma olotilani näin muutoksien alla liian ahdistunut ja stressaantunut, että Miltsu ei pysty rauhoittumaan ja rentoutumaan. Itse kun järkeili, että nuo meidän mukamas treenit olisi mukavaa vaihtelua ja nollausta meille molemmille - mitään uutta kun ei olla opeteltu, eikä Milalta ole mitään sinäänsä vaadittu - kaikki ollaan tehty niin helpoilla avustuksilla, että varmasti onnistuu ja meillä olis vaan huippukivaa - liekö silti liian stressaavaa, vai mikä tyttöä vaivaa? Kipeä ei tunnu ainakaan olevan kun on tullut käsiteltyä ja hieroskeltua/venyteltyä. Ehkä me nyt kuitenkin tässä rauhoitellaan muuton yli tilanne. Siihen ei onneksi mene enään kauan :) Huomenna olisi tarkoitus muuttaa vähä isompia tavaroita. 

<3 "Olet kaikkeni, koko maailmani!" <3

Muutoksia ilmassa!

Ensimmäisenä täytyy purkautua kun ei sitä puhelimen johtoa löydy mistään ja kaikki kivat videot ja kuvat on jumissa puhelimen rajoittuneessa maailmassa :/ Eli, kyllä, tästäkin tulee tylsän kuvaton postaus. Kamera on nyt ollut suhteellisen tiiviisti mukana, mutta jotenki se puhelin on aina nopeammin tullut silti napattua taskusta :D

Mutta, meillä tosiaan tässä muutto meneillään. Oltiin varattu kiva kaksio, vanhasta ja jo kärsineestä talosta, mutta kokoonsa nähden edullinen ja keskustan tuntumassa. Mutta nyt kun sitä pääsi sitten siivoilemaan ilmeni paikasta vain ikävää yllätystä yllätyksen perään. mm. kaapeissa huume piippua ja epäilyttävää roinaa, ikkunoita rikki, lattiamatossa isoja reikiä ja viimeisenä naulana - hometta, kosteutta, hometta... :( Ei muuta ku vuokrasopimuksen purku - onneksi sujui ongelmitta. Ja sitten vain kiireellä uusi asunto!!! Onneksi kerrankin oli onni mukana ja löytyi heti kättelyssä juuri meille sopiva yksiö :) Taas vanhasta talosta (miten niin viehtynyt niihin??) mutta tällä kertaa juuri remontoitu! Talossa myös vuokraan kuuluu pesutuvan ja saunan vapaan käytön :) Ja mikä ihaninta, vaikka keskustassa asumisesta ehti haaveilla, niin lenkkipolut ovat todella kivat! Uimarantakin reilun 600m päässä kotoa. Nyt on edessä vain pakkaus ja entisen kämpän siivous - loputtomalta tuntuva urakka, mut pian se on kuitenkin sitten ohi :)

Kikin ruokailu menee taas päin mäntyjä. Olishan se ollutkin liian helppoa jos sen olisi lopultakin saanut kohdilleen. Eli taaskaan ei liha neidille kelpaa ja heti alkaa näkymään ongelmat - koittaa syödä muovipusseja tms. syö raksuja enemmän, tiputtaa karvaansa jne. Tässä alkaa pian keinot loppumaan!! Vaikka päällänsä seisois ni tuo katti on päättänyt olla itsepäinen ja tapattaa itsensä ripuliin kaupan mössöjen seurauksena!! Miksei se itse tajunnut sitä eroa kuinka hyvin se voi kun söi vaan reippaasti lihansa?!!? Tyhmä kissa! Noh, uusia keinoja vain kehiin ja neuvoja/vinkkejä otetaan enemmän kun mielellään vastaan!!

Mila on yllättänyt tänään taas positiivisesti. Käytiin tuossa lähistöllä kirmailemassa vapaana ja sinne sitten tupsahti toinen koira ennen kun ehdein reagoida. Mila sitten tapansa mukaan ampaisi haukkuen kohti, MUTTA tuo pieni jäärä-pissipää räkyttäjä tuli luokse kun sen sieltä pois käski!! Yleensä ei tässä vaiheessa ole enää korvia paikallaan kun on jo kohteen "kimppuun" päässyt. Suu jäi varmasti taidokkaasti yllätyksestä ammolleen :D Muutenkin Mila ollut hyvin kuuliainen ja mukautuva tässä viime viikon. Vaikka tilanteita on ollut mitä ikävempiä ja yllättäviäkin. Luottamus on siis ehkä vihdoin taas luomassa pohjaansa meidänkin välille. Harmittaa niin ettei tähän saa lisättyä nyt niitä kuvia. Ehkä kaikki johdot löytyvät tässä kuitenkin taas kun muutto on saatu kunnialla suoritettua.

Ihanan lämpöisiä ja iloisia kevät päiviä kaikille!

Pientä hehkutusta!

Pakkohan tänne nyt on hieman helpotustani julistaa. Meillä siis asustaa myös reilun vuoden ikäinen maatiaiskissa Kiki. Kikillä on ollut oikeastaan koko vuoden vaihdellen ongelmia mahansa kanssa. Typy ei ole koskaan suostunut syömään eläinkaupan raksuja tai raakaruokaa. Kohtalooni alistuneena ajattelin, että monet muutkin kissat elävät markettien mössöillä ja koitin niistä sitten valkkailla parhaimpia. Kikin maha oli kuitenkin eri mieltä mitä neidin makumieltymykset. Ripuli ja oksentelu olivat siis jatkuvana riesanamme. Nyt ollaan löydetty eläinkaupan raksu Iams adult chicken joka kelpaa ja lihaa olen sekoitellut märkämössöjen sekaan ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että laitan mössöä vain pienen tirauksen lihan sekaan. Vielä ei pelkästään mene - kaipaan varmaan itsensäkin huijaukseen pikkuisen teollista makua :D Mutta nyt Kikin vointi on jo uskomaton verrattuna entiseen! Karvaa ei lähde pölisten, henki ei haise, silmät on kirkkaat ja virtaa on usein vaikka muille jaettavaksi. Napuja ei mene läheskään niin paljoa mitä ennen - korkeintaan kaksi kahvimitallista päivässä ja ennen saattoi neiti napsuttaa vaikka puoli kipollista?!?! Kertoo siis, että proteiinit on ainakin paljon paremmin kohdallaan! Tässä on oltu itku kurkussa ja pitkään ja siksi onkin niin ihanaa huokaista helpotuksesta. Meillä on enää yksi este ylitettävänä - sterilointi. Valitettavasti rahatilanne on estänyt Kikin leikkuun, mutta yritän ajatella että eihän se siitä nyt mitenkään suuren suuresti kärsi - kikillä on nimittäin kissaksi todella pitkä kiiman kierto - eipä kiusaa meikäläistäkään ihan niin usein ;) Mutta kylläpä tuo Kikin leikkaus on ensimmäisenä hankintalistalla kun ylimääräistä rahaa yhtään liikenee.

Kai se on kuitenkin kevät...

Kyllä se on varmaan pakko myöntää, että se kevät pääsi taas yllättämään. Milalta löytyi eilen ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) punkki tälle kesälle. Kyllä meillä on valkosipulia taas syöty, mutta myönnän suoraan, että liian myöhään oltiin liikkeellä ja punkkipantaa ei ollut ehtinyt kunnolla edes taas ajatella. Aina sitä pääsee unohtumaan kuinka kylmässä ne pienet pirulaiset selviää!! Noh, nyt on ikävä muistutus saatu ja panta käydään ostamassa välittömästi ja tietysti tuota valkosipuliakin jatketaan - miten lie sitten oikeasti vaikuttaa.

Sossuilut on nyt jotenki ottanu taas pari askelta taaksepäin. Tänäänkin meillä meni 20 minuuttia rauhoittua kun pihalla sattui olemaan varis?!!? Aina askel eteen niin keitti yli - en voi ymmärtää... Noh, olihan se tietty TODELLA pelottava varis! -.- Joskus tuntuu tämä taival täysin turhalta ja usko meinaa loppua totaallisesti. Miten sitä pienen sekopään saisi treenattua kuntoon - ihan voisi miettiä samaa kun katsoo peiliin ;) Mutta ei me mihinkää olla luovuttamassa vaikka siltä nyt vaikuttaakin, päivä se on huomennakin ja uudella puhdilla lähdetään taas pelottavaan maailmaan tutustumaan. Niin ja jos joku tuntemattomampi tätä lukee, niin kyseessä ei ole pentu vaan 3,5 leikattu narttu. Esittelyjä pitäisi varmaan kirjoitella ihan itsestään ja näistä karvaisistakin :) Katsotaan milloin sitten saadaan aikaiseksi.

Kesä ilmoittelee tulostaan myös karvanlähtönä ja eilen jääkkiekkoa katsoessa sai harjata Milasta heti koiran kokoisen läjän karvaa! Pisti taas muistuttamaan siitäkin, että voisi olla karvojen ajelun aika. Viime kesänä tosiaan ajelin Milan karvan ihan lyhyeksi ja kyllä meni kesä vain mukavammin ja helpommin! Mila viihtyi uimasillakin paremmin ilman sitä kamalaa turkkikasaa painona.

Kiki kissasta voisi mainita, että nyt urakoidaan raakalihan puolesta. Mikään marketin mössö kun ei Kikin mahalle kelpaa, mutta liha ei sitten muussa muodossa tahdo maistua. Nyt sekoitellaan sitten valmisruokaa ja lihaa sekaisin ja myöskin laadukkaampaan nappulaan ollaan siirrytty. Eläinkaupan merkit on aina ennne jäänyt kuppiin, mutta nyt ollaan saatu uppoamaan! JES! Ehkä tässä pian voi heittää hyvästit löysälle mahalle ja oksentelulle (joita ei tosiaan ole nyt ilmennyt kun ollaan ruokinta remppaan lähdetty) Kikin luonne on muuttunut tässä parin kuukauden aikana myös huomattavasti sosiaalisemmaksi - liekö neiti aikuistumassa? Ennen kikkaili vain itsekseen ympäriinsä, mutta nyt on jatkuvasti tukkimassa syliin paijattavaksi. Ihan miellyttävä muutos kyllä :)

Sosiaalistamista

Nyt on kevättä rinnassa ja  tänään iski melkein  jopa voittaja olo! Ollaan siis Milan kanssa opeteltu autossa peräkontissa matkustamista ja myös siellä rauhassa oleskelua, vaikka itse käväsisinkin autosta pois. Nyt ollaan lisätty listalle vielä kaupan pihalla hengailu. Ei siis vielä puhettakaan, että opeteltaisiin yksin jäämistä ihmisten keskelle vaan ihan vaan että kuljeskellaan RAUHASSA ihmisten seassa. Eilen häpesin silmäni ulos päästä kun Mila vain räyhäsi ja räyhäsi, eikä rauhoittunut sitten millään konstilla, MUTTA tänään sitten oltiinkin niiin niiin niiin hienoa koiraa että! Pari räyhä-kohtausta tuli, mutta syy löytyy taas ylläri ylläri täältä hihnan toisesta päästä. Harmittaa nyt vietävästi kun ehdein ajatella, että pitäisi kuvata jotenkin näitä meijän treenailuja, mutta en sitten jaksanut alkaa värkkäämään ja nyt olisi ollut kyllä kuvaamisen arvoinen suoritus Milalta. Eihän tästä tekstistä saa edes tolkkua kun niin innoissani kirjoitan! :D Näillä harjoituksilla koitetaan edetä tosiaan siihen, että vielä joskus Milan voisi jättää pikaisen kauppareissun ajaksi pihalle odottamaan. Koskaan en uskaltaisi pitkäksi aikaa jättää, mutta jos nyt maitopurkin voisi lenkin ohella hakea. Muutenkin pitää Milan nyt taas ihmisiin paremmin tottua kun parin viikon päästä muutetaan huomattavasti lähemmäksi keskustaa ja ihmisiä. Ei voida enää vain keskenämme metässä rämpiä :) Mutta ylpeä olen Milan edistymisestä ja miksen omastanikin - tänään pysyi oma temperamentti kurissa ja mieletön ero kun itse pysyy oikeasti rauhallisena niin Milankin käytökseen. Tästä voidaan hyvillä mielin jatkaa...

Taas tylsä postaus kun ei ole noita kuvia... :/ Tässä muuton stressin ja sähläilyn keskellä ei vain ole jaksanut niidenkin kanssa värkkäämään. Puhelimessa olisi joitakin laadultaan huonoja, mutta hauskoja kuvia, mutta mihinköhän sen johdon olen taas hukannut?!? ;)