Kyllä se on varmaan pakko myöntää, että se kevät pääsi taas yllättämään. Milalta löytyi eilen ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) punkki tälle kesälle. Kyllä meillä on valkosipulia taas syöty, mutta myönnän suoraan, että liian myöhään oltiin liikkeellä ja punkkipantaa ei ollut ehtinyt kunnolla edes taas ajatella. Aina sitä pääsee unohtumaan kuinka kylmässä ne pienet pirulaiset selviää!! Noh, nyt on ikävä muistutus saatu ja panta käydään ostamassa välittömästi ja tietysti tuota valkosipuliakin jatketaan - miten lie sitten oikeasti vaikuttaa.
Sossuilut on nyt jotenki ottanu taas pari askelta taaksepäin. Tänäänkin meillä meni 20 minuuttia rauhoittua kun pihalla sattui olemaan varis?!!? Aina askel eteen niin keitti yli - en voi ymmärtää... Noh, olihan se tietty TODELLA pelottava varis! -.- Joskus tuntuu tämä taival täysin turhalta ja usko meinaa loppua totaallisesti. Miten sitä pienen sekopään saisi treenattua kuntoon - ihan voisi miettiä samaa kun katsoo peiliin ;) Mutta ei me mihinkää olla luovuttamassa vaikka siltä nyt vaikuttaakin, päivä se on huomennakin ja uudella puhdilla lähdetään taas pelottavaan maailmaan tutustumaan. Niin ja jos joku tuntemattomampi tätä lukee, niin kyseessä ei ole pentu vaan 3,5 leikattu narttu. Esittelyjä pitäisi varmaan kirjoitella ihan itsestään ja näistä karvaisistakin :) Katsotaan milloin sitten saadaan aikaiseksi.
Kesä ilmoittelee tulostaan myös karvanlähtönä ja eilen jääkkiekkoa katsoessa sai harjata Milasta heti koiran kokoisen läjän karvaa! Pisti taas muistuttamaan siitäkin, että voisi olla karvojen ajelun aika. Viime kesänä tosiaan ajelin Milan karvan ihan lyhyeksi ja kyllä meni kesä vain mukavammin ja helpommin! Mila viihtyi uimasillakin paremmin ilman sitä kamalaa turkkikasaa painona.
Kiki kissasta voisi mainita, että nyt urakoidaan raakalihan puolesta. Mikään marketin mössö kun ei Kikin mahalle kelpaa, mutta liha ei sitten muussa muodossa tahdo maistua. Nyt sekoitellaan sitten valmisruokaa ja lihaa sekaisin ja myöskin laadukkaampaan nappulaan ollaan siirrytty. Eläinkaupan merkit on aina ennne jäänyt kuppiin, mutta nyt ollaan saatu uppoamaan! JES! Ehkä tässä pian voi heittää hyvästit löysälle mahalle ja oksentelulle (joita ei tosiaan ole nyt ilmennyt kun ollaan ruokinta remppaan lähdetty) Kikin luonne on muuttunut tässä parin kuukauden aikana myös huomattavasti sosiaalisemmaksi - liekö neiti aikuistumassa? Ennen kikkaili vain itsekseen ympäriinsä, mutta nyt on jatkuvasti tukkimassa syliin paijattavaksi. Ihan miellyttävä muutos kyllä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti