Muutoksia ilmassa

Arki on sujunut ihan omalla painollaan, voisin jopa sanoa, että tylsääkin on jopa ollut. Ollaan Milan kanssa pyöräilty aika paljon ja neiti alkaa olemaan jo hyvässä kunnossa - paino tippunut mukavasti. Turkki on edelleen huonossa kunnossa ja huonommaksi tuntuu vain menevän. Eri öljyjä ollaan kokeiltu, mutta hetkellistä parannusta korkeintaan tullut. Nutrolinia voisi varmaan vielä kokeilla, se vain kun on aikas hintavaa niin ei ole haluttanut kokeilla ns. turhaan. Onko jollakin kokemuksia juurikin vaikutuksista todella surkeaan turkin kuntoon kyseisestä öljystä? Muitakin vinkkejä saa tietysti antaa :) 

Treenailtu ei olla. Tämä omistaja kun joutui nyt sairaslomallekin tuonne elokuun puoleen väliin saakka. Tänään joutui myös käymään jäsenkorjaajalla kun selkä temppuilee oikein urakalla. Eipä nämä isoja vaivoja ole, että sängyn vanki olisi, mutta tarpeeksi inhottavia että vetää mieltä matalaksi. Mila on kuitenkin ollut todella vireessä ja viileämmät ilmat näkyvät heti koiran mielialassa. Virtaa olisi vaikka ja kuinka. 

Mila ei yleensä ole todellakaan mikään vesipeto, mutta viime perjantaina syöksyi oikein veteen läträämään kun lenkkeiltiin tuolla ykspihlajan rannassa. (Emme siis uimarannalla, ettei joku saa vääriä käsityksiä - vaan venesataman puolella) Pahoittelen kuvien huonoa laatua.

Kiveltä on hyvä tähystää

Hmm.. mitäs tuolla on - jos vielä vähän kurkottaisin...

*spläsh* 

<3

Otsikon mukaisesti tähän talouteen on tiedossa kuitenkin suurehkojakin muutoksia. Olen ollut jo keväällä yhteyksissä Koirakoulu NouHau:hun ja ilmottanut kiinnostukseni opaskoiran hoitokodiksi. Pentuja ei ollut tiedossa vasta kuin mahdollisesti syksylle ja se sopi itselle kyllä hyvin. Viikko sitten tuli kuitenkin yllättäen soitto, että tarvittaisiin 8kk ikäiselle saksanpaimen nartulle koti tuonne syksylle asti, varmaankin syyskuulle. Koira on luokkakaverillani ollut tähän asti ja tarkoitus oli mennä nyt sitten opiskelemaan ihan oikeaksi oppaaksi, mutta Minna halusi koiran kuitenkin saavan vielä vähän lisää ikää. Luokkakaverilleni tulee oma pentu ja siksi tämä opaskoiran alku tulisi minulle hetkeksi. En ole koiraa vielä tavannut, mutta täysin tuntematon koira ei ole - jos näin nyt voi sanoa - blogia olen seurannut ja tiedän kuitenkin tytön kuka koiran on kouluttanut ja näin ollen tiedän että mukava koiruli sieltä on tulossa :) 

Kyllähän tämä uuden tuttavuuden tulo jännittää, kovastikkin. Helmi saapuu lauantaina ja en tiedä millaiseksi se elämä sen jälkeen muodostuupi. Milahan on ollut nyt suvaitsevaisempi muita koiria kohtaan, mutta silti 8kk ikäisen vieraan nartun tulo talouteen hieman pistää pelottamaan. Kirjoittelen sitten enemmän ja tarkemmin.

Kissakuume on myös varmaan saavuttanut nyt huippunsa ja pienen pieni pentuli on valloittanut tyhjyyttään huutaneen sopukan sydämestä. Pentu oli tapaamishetkellä vasta n. 4 viikkoinen, joten katsotaan nyt miten luonne kehittyy iän myötä, mutta siis hei - miten tällaiselle voisi sanoa ei ?