Potkukelkkailua

Ja siis kyllä! Tuo kiukkupussi joka vihaa kaikkea mikä ei liiku normaalisti kahdella jalalla on nyt sitten juossut ihan tyytyväisenä potkukelkan vierellä. Olotila on ollut taas täällä hihnan toisessa päässä kaikkea muuta kuin hyvä ja lähtiä sitten tuonne liukasteleen - ei innostanut. Koira kuitenkin alkoi turhautua, joten nappasin naapurin potkukelkan lainaan (ihan luvan kanssa ;) ) Ja Mila ei tainnut edes alkuun tajuta, että mukana on jotain ylimääräistä. Pari kertaa piti sitten kuitenkin pysähtyä ja puhista kauempaa tuolle kaameelle vempeleelle, mutta ehkä oli liikaa virtaa kintahissa, että ei ehtiny alkaa enempää pelkäämään - päästiinhän nyt paljo kovempaa liikkeelle, mitä tän puolikuntosen kanssa pariin päivään on voitu edes haaveilla. Kertaakaan ei tarvinut kelkalle rähistä tai koittaa paimentaa, vähän oli välillä ongelmia, että missäs sitä kannattais juosta ettei tuo tuu päälle. Vähä pidempi remmi pitänee ens kerralla ottaa mukaan ja valjaat pannan sijaan. Milahan ei tietenkään vedä kelkkaa missään nimessä vaan potkuttelee tää omistaja ihan itte liikkeelle. Mila kulkikin hetken päästä jo remmi löysällä ihan siinä vasemmalla sivulla. Pitkällä ei päästy käymään, ihan sama vaikka potkuttelu onkin helpompaa niin ei puolikuntoisena lähetä siltikään urheilemaan. Olisihan se tällaisina hetkinä ihan mukava jos taloudessa olisi joku toinenkin joka koiran lenkityksestä voisi huolehtia, mutta kyllä me ollaan loistavasti kaksinki pärjätty :D Vaikka kevättä ootan malttamattomana ni voisko nyt vielä hetken pysyä potkuttelukelit, että ehtisi paremmassa kunnossa kävästä vielä kelkkailemassa :)