Pitkä väli taas päivityksissä, mutta minkäs teet ku motivaatio on vähä kaikkeen nolla... Miltsun kanssa sentäs jotain touhuiltu, ku muuten tuntuu, että päivät menee vaan keväästä haaveillessa. Harvinaisen tympääntynyt jotenki tähän talveen ja sen riesoihin. Mila on ärtyisämpi ja kipeämpi, tassut halkeilee ja palelee ja lumipaakut kertyvät häiritsemään ihan sama kuinka lyhyeks koitan tassunpohjan karvat kyniä. Lenkeillä namujen tukkiminen suuhun on myös hankalampaa kauheet tumppaat kädessä. Huoh...
No, mutta ettei menisi ihan vain valittamiseksi niin onhan meillä isojakin edistyksiä ehtinyt tapahtua :) Yksi päivä ajattelin pitkästä aikaa ottaa naksuttimen taskuun mukaan lenkille - enemmänkin ajattelin vähä motivoida ja temppuilla ja harjoitella nopeaa maahan menoa ja liikkeestä pysäytystä vähä muuallaki ku tässä kotona tai omalla pihalla. Noh, nämä harjotukset meni tosi hyvin! Mila oli uskomattoman hyvin kuulolla ja jotenki sitä sitte sytty lamppu päässä, että mitäs jos kokeilis naksutelulla saada tuon vetämisen pois? (Vaikka siis Mila kulkee jo kiitettävän hyvin hihnassa, mut välillä meinaa väkisinki unohtua ja ei vaan malta...) Parin naksautuksen jälkeen ja ero oli huomattava! Monta päivää mentiin sitten ilman, että hihna kiristy lainkaan! Ainut miinus oli, että tuohan meinas sitte alkaa tarjoomaan kontaktia ja seuraamista jatkuvasti sen naksautuksen toivossa, mutta tästäkin päästiin kun pari lenkkiä olin sitte kokonaan naksuttelematta. Nyt en ole hetkeen sitten naksutellut ja juuri tänään mietein, että pitäisi taas koklailla, kun meinaa tulla taas noita spurtteja, mitä ei tuon naksuttelun aikana tullut. Jospa tässä olisi vihdoin pysyvä ratkaisu?
Mila on myös yllättänyt täysin käytöksellään! Vieraat ihmiset ku tulee tupaan ni heti ollaan jaloissa kiehnäämässä ja sillä sekunnilla ku istutaan sohvalle ni koitetaan tukkia syliin! Lenkilläki menee koko ajan enemmän ja enemmän reippaasti ja muista välittämättä. Mutta pitäähän sitä välillä varmistaa, ettei se varis tuu ja hyökkää naapurin pihasta kimppuun tai potkukelkkaileva mummo kruisaa päälle -.- Koirapuistossa innostuu useammin ja useammin leikkimään ja jopa painimaankin, mutta liian innokkaat urokset saa kyllä kyytiä edelleen. Pidin pienet partyLite kutsut, joissa oli sitten mukana pieni vauva sekä ekaluokkalainen poika. Mila ei ahdistunut yhtään vaikka tämä poika sitä rapsutteli ja halaili - päin vastoin! Mila oli vähän väliä purkimässä pojan syliin rapsuteltavaksi. Ennenhän Mila pelkäsi kamalasti lapsia - ei varmaan oikein ymmärtänyt mitä ihmestyksen kummastuksia nuo äänekkäät pikku ihmiset ovat. Nykyään ei kuitenkaan ole ongelmia! Tapasi myös pienen vauvan varmaan toista kertaa elämässään ja häntä heiluen ja korvat takana kävi haistelemassa ja lupsuttamassa ohimennen vauvan sormia :D Vaikka vauvveli kumartui Milaa kohtikkin ja koitti ottaa pienellä kätösellään kiinni ni ei Mila edes väistänyt vaan kurkotti itsekkin kohti kasvoja - jos vaikka ehtisin tuota pientä poskea lipaista <3 Reipas pienki koira! <3 Kutsujen esittelijän kaveri oli myös välittömästi ja kovasti oli meidän muiden mukana haistelemassa kynttilöiden eri tuoksuja - vähän esittelijää kummastutti ja nauratti miten koira voi olla noin innostunut hajuista - eikä edes lipaissut tuoksuja kuin kerran ;)
Mutta pitääpä kai sitä loppuun kertoa vielä viimeisimmän koirapuistoilun rähinät. Mila aloitti jo autossa kaamean haukkumisen ja ulisemisen ja kun kielsin niin vikinä ja jopa murina. Istuttiin pieni ikuisuus siinä sitten ja odottelin, että neiti saa herneensä tuolla korvien välissä kasaan. Mutta myöskin se pienen pieni matka mitä autolta menee puiston portille oli yhtä helv... Kaksi askelta ja alkoi haukunta - peruutus ja sivulle - kontakti ja taas kaks askelta. Häpesin silmät päästäni ja meinasin jo kääntyä takaisin autoon - luulivat varmaan, että raivotautinen piski tulee ja tappaa kaikki. Noh - päästiin kuin päästiinkin puiston "välieteiseen", Mila irti - istumaan, kontaktiin ja vapaa. Ja neiti juoksi ihan onnessaan häntä heiluen ympäriinsä ja kun tuli uusia koiria niin heti meni haistelemaan ja yhden pennun korvia putsailemaan - voisiko joku siis oikeasti kertoa mitä tuon pienen koiran päässä liikkuu? Mulla kun alkaa väkisinkin ymmärrys loppua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti