Öljyillä tuloksiin?

Meillä on nyt tosiaankin laitettu Miltsun ruokailua uuteen uskoonsa. Uuden ruuan lisäksi olen uskaltautunut kokeilemaan uusia öljyjä ruuan sekaan. Milan turkkihan on ollut steriloinnin jälkeen kamalan kuiva ja kova hamppu. Kesällä kun taas typyn kynein, niin aloitin het kuurin iholle ja turkille tarkoitetulla öljyllä. Ei ollut mikään kallis vaan ihan sokkona ja köyhänä päätin kokeilla mustin ja mirrin hyvinkin edullista merkkiä. Kas kummaa - nyt kun Milan turkki on kasvanut takaisin niin on se ihan eri laatua mitä ennen :D On pehmonen, helposti kammattava ja kiiltooki löytyy. Iloinen yllätys sai sitten kokeilemaan saman merkin öljyä joka on tarkoitettu stressaaville/helposti kiihtyville koirille. Empäs tiiä onko öljy toiminut vai toivooko niin tuloksia, että uskoo mihin vaan, mutta Mila ottaa uudet tilanteet nyt paljon iisimmin. Koirapuistossa käydessämme oli ihan uusi koira, pimeällä ei tartte enään pöhistä ja muuta pientä. Ei meidän arki rähinä vapaata todellakaan ole, mutta Mila ei kuitenkaan ole enään kireä kuin viulun kieli, päin vastoin - hyvinkin rento ja rähinöistä ja pelottavista asioista päästään paljon nopeammin palautumaan normaaliin.

Eilen tosiaan lähdettiin sitten nauttimaan ihanasta ilmasta Kokkolan koirapuistoon. Empä muista milloin Mila olisi viimeksi ollut noin rento ja oikeasti pyytänyt toisia koiria leikkiin, uudestaan ja uudestaan. Vaikka jäikin pari kertaa vähä jalkoihin toisten painiessa (yleensä viimeistään tässä vaiheessa on Mila pistänyt pillit pussiin) niin otti hetkeksi etäisyyttä ja syöksyi sitten uudestaan hakemaan jotain leikkimään. Mila ei vieläkään tykkää isoista porukoista vaan pärjää ja viihtyy paljon paremmin yhden koiran kanssa. Varmaan viestit menee tällöin paremmin perille ja ei tunne oloaan ahdistetuksi. Tai ehkä se on vain vähä erakko, kuten emäntänsä.

Ja mitäs olisi päivitys jos ei nyt kerrottaisi meidän hienosta laihiksesta. Eli Miltsulla on lähteny jopa 0,5kg :D Suuren suuri pudotus :D Noh, suurempi tuloshan tuo on mitä ollaan tähän saakka saatu aikaan. Ja on se kiva ku on pieni koira ni pienen pieni ero on ehkä jo jopa huomattavissa. (toiveajatteluako?)

Mörökölli laihuttaa

Tässä hetki vierähtänyt taas sitten viime päivityksen. Sain harjoitteluni tallilla päätökseen ja hyvin arvosteluin - jes :) Nyt sitten onkin päivät koostuneet rästitehtävien väsäämisestä. Ehkä musta vielä joskus tulee eläintenhoitaja ;)

Kikin tuhkat sain kotiin parisen viikkoo sitten. Vaikka olin asennoitunut asiaan, tuli se silti iskuna vasten kasvoja. Aika typerää, koska niitä tuhkiahan tässä on koko syksy odoteltu ja kyllähän sitä tiesi mitä sitä on eläinlääkäriltä hakemaan menossa. Silti se pieni valkoinen rasia sykähdytti ja kovaa. En siis tilannut mitään uurnaa - suoraan sanoen en tajunnut edes ajatella siinä koko asiaa. Koskaan ei ole tullut tuhkauksista sinäänsä kenenkään kanssa puhetta, että miten koko homma käytännössä sitten menee. Toisaalta itse pidän perinteistä uurnaa hieman kornina - ei yhtään oman näköinen. Toki en taas tiedä millainen vaihtoehtojen kirjo sitä todellisuudessa löytyy, tämä vain mielikuva, todennäköisesti sitä olisi löytyny ihan nättikin uurna, jos olisi osannut keskittyä moiseen. Mutta Kiki palautui silti ihan siistissä valkoisessa pahvirasiassa. Mutta tyhmä kun olin, oletin sen rasian olevan vain kuljetusta varten ja sisällä olevan jokin pienempi loota - kotona sitten tyhmänä menin aukomaan rasiaa ja olipas hyvin lähellä ettei lentänyt tärisevistä käsistä lattialle, kun aukaistuani huomasinkin tuhkien olevan siinä silmieni edessä. Enpä sitäkään näkyä olisi koskaan halunnut nähdä (vaikkeihan se mikään kamala ole, tuhkaa...) Nyt olisi etsinnässä sitten se oman näköinen "uurna". Kun tällaisesta vanhasta tyylistä pidän, niin varmaan suuntaan katselemaan koruliikkeiden tina-rasioita. Josko sieltä löytyisi se oman näköinen. Kirpputorit ja antiikkiliikkeet tulevat sitten toisena vaihtoehtona.

Milalla on ilmennyt taas järkky pimeän pelko. Mistä tuolle koiralle saataisiin edes hitunen mielenterveyttä? Noh, lenkeillä kuljetaan taas taskut täynnä napuja ja vaihtelevalla menestyksellä mennään. Välillä ohitellaan ihan mitä vain ilman korvan loksahdustakaan, mutta välillä pitää taas nostaa kuoleman kauhea meteli, ihan joka päivä ohitettavalle postilaatikolle. Kun tietäisi mitä tuolla pienen päässä liikkuu, mikä tekee tutuista asioista välillä niin pelottavia. Tiedän, että Mila lukee minua aivan liian tarkkaan. Jos itsellä yhtään huonompi päivä niin johan on koirakin kireä kuin viulunkieli. Milalle tekisi ehdottomasti hyvää jos pääsisi välillä treenailemaan jonkun muun kanssa - aivan liian tiukasti minussa kiinni.

Mutta ei meillä pelkästään huonosti mene :) Käytiin kaverin koiria moikkaamassa viime viikolla ja jestas sentään Mila yllätti positiivisesti. Tavattiin aluksi ulkona kaverini kaksi sekarotuista, joista toinen vähän Milaa isompi ja toinen pystykorvan kokoluokkaa, molemmat leikkaamattomia narttuja. Treffattiin myös kaverini äidin koira - sekarotuinen spk uros. Oikein sekarotuisten kokoontumisajot siis :P Ulkona Mila tykkäsi kaikista, jopa kun käytiin hihnassa sitten pienelle käyskentelyllä koko porukka. Sisälle mentiin hyvin mielin, mutta eihän se nyt näin hyvin voisi kokonaan mennäkään- eihän. Sisällä kaverin äidin innokas nuori poika oli sitten aivan liikaa Milan iholla - tämä prinsessahan kaipaa hyvin paljon omaa tilaa. Mila oli pari kertaa ihan täysin hätää kärsimässä kun nuori pojan kloppi ei uskonutkaan irvistelyitä ja murinoita vaan halusi silti vain leikkiä. Siinä näki onneksi kuitenkin, että vaikka Mila pistettiin kuinka ahtaalle niin tappeluun ei neiti ryhtynyt vaan väisti sitten ja hakeutui itse kauemmas kun ei saanutkaan isottelullaan haluamaansa aikaan. Tilanne oli kuitenkin kaikille kamalan stressaava ja pian kaverini äiti lähtikin omaan kotiinsa, että pääsevät kaikki vähän rauhoittumaan. Sitten tilanne rauhoittuikin täysin. Neidit kävivät kaikki tahoilleen pötkölleen, mitä välillä hieman leikiksi pistäen. Suuri yllätys oli, että nämä meidän pikku piskit tulivat myös loistavasti toimeen - molemmat kun luulevat olevansa koko maailman prinsessoja :D Nyt meille on siis yksi sosiaalistumispaikka, jota ollaankin kipeästi kaipailtu. Koirapuistossa kun tilanne on kuitenki eri - nyt saa Mila tottua myös rauhoittumaan sisätiloissa vaikka vieressä pötkötteleekin karvakamuja.

Meillä alkoi eilen myös laihutuskuuri! (Milalle - kukas omistajan määräis moiselle?!? ) Jalan murtumisen jälkeen on varsinkin neiti (neidit...) pyöristynyt kun pitihän sitä mummolassa saada herkkuja - saihan kaikki muutkin. Mila tiettävästi imee kaiken itseensä eikä sitten kiloistaan herkällä luovu (hah - ihan kuin omistajansa! ) Joten tilasin sitten ell. Tapiolta ihan laihutussapuskaa. Onneksi Mila tykkää napuista todella paljon, eli eipä pitäisi Milalle tämän kuurin mitenkään kamalan ikävä olla :D Noilla light ruuilla saadaan kyllä paino pysymään aloillaan taas kun arkeen päästiin, mutta pienempiä annoksia ei voi enää antaa ja siltikää ei mitään tapahdu. Mila painoi tänään punnituksessa tasan 9 kiloa - eli laihdutuskuuri on enemmän kuin paikallaan. Laitetaas vähä kuvaa niin näkee sitte eroa (karva tekee paljon - mutta ei vihti enää näin talven kynnyksellä lähtee kynimään...)

Tuolta näytettiin siis kesällä lyhyessä turkissa - pullukkahan oli jo tuolloin, mutta hieman näyttää eriltä mitä tuon karvapehkonsa kanssa.