Haaste

Kappas kummaa - eräs kaveri päätti kiusata ja haastaa tekemään tällaisen kyselyn. Blogi kun koskee kuitenkin eniten noita (enemmän) karvaisia otuksia niin kaverista mallia ja vastailenkin vähän koiriin liittyen ;)

10 vuotta sitten...

Mitähän kummaa sitä on tullut tehtyä 10 vuotta sitten... 13w. pikku pissis sitä taidettiin olla. Pikku pahuuksiin tuli tutustuttua, mutta kirjastossa vietin silti aikaa tovin jos toisenkin. Kotiin lähti aina sylillinen rotukirjoja - haaveilua, haaveilua. Oli vielä pitkä matka siihen päivään, että sen oman koiran saisi. About 10 vuotta sitten nukkui pois myös se siihen astisen elämäni rakkaus - enoni kultainennoutaja Riku. Siinä oli koira joka tuki vähän erillaista, syrjäytyvää ja mietiskelevää tyttöä. Rikun kultaiseen turkkiin tuli kuiskailtua monet salaisuudet - sellaiset jotka jäivät aina vain meidän kahden väliseksi. Tällöin oli aivan varma, että minun eka koirani tulee olemaan joko saksanpaimen tai juuri kultsi - kuinkas sitä kävikään :D

5 vuotta sitten...

Elin hyvin mukavaa aikaa - kumma kyllä - lukiossa. Taisi olla viimeinen vuosi käynnissä, jos en nyt ihan väärin laskenut. Kirjoituksista huolimatta tai ehkä niiden vuoksi - aika oli mukavaa. Asuin myös silloisen kihlattuni kanssa yhdessä ja lukuloman aikana meille eksyi hetkeksi se oma koira. Ei paljoa järki päätä pakottanut ja liikaa miehen sanoja ja toiveita kuunnellen, meille eksyi koiratarhalta 4 v. perunkarvaton uros. Oman koiran kaipuu oli liian suuri kunnellakseni järjen ääntä. Aku oli vaihtanut jo kotia aikaisemmin ja eniten harmittaakin, että itse eksyi siihen listaan joka koiran sitten hylkäsi. Aku oli aggressiivinen ja silloiset tiedot ja taidot eivät vain riittäneet käytännön toimiin. Silloisessa suhteessa ei ollut hyvä olla, joka ilmeni myös yhä enemmän omana epävarmuutena. Aku lähti siis parin viikon jälkeen takaisin tarhalle ja onneksi, onneksi löysi sitten pian kodin jossa on saanut elää ihan tähän päivään saakka :) Aku opetti lyhyessä ajassaan kuitenkin paljon - ja jos totuuteen mennään niin akun luonne oli HUOMATTAVASTI helpompi mitä Milan. Tän hihnanpään piti vain kasvaa ja opiskella lisää ennen kuin oli sitten oikeasti valmis astumaan näihin vaativiin saappaisiin mitä Milankin kanssa ollaan koettu. Jälkeenpäin ajateltuna - Ei Aku olisi ollut sitä mitä koiralta olisin kaivannut, eli parempi kuitenkin näin. Niin sitä vain pahoistakin virheistään oppii.

3 vuotta sitten...

Pistin koko vanhan elämäni uuteen uskoon. Muutin omilleni tuhoavasta suhteesta, hankin vihdoin sen oman koirani (Sekarotuisen, jonka valintaan vaikutti ylläri ylläri silloinen mieheni, vaikka en ole pikkuisten koirien ystävä ollut, niin en mistään hinnasta Milaa vaihtaisi pois! Jotakin hyötyä siitäkin suhteesta - ilman sitä en olisi koskaan Milan kaltaiseen koiraan päätynyt! :) ) ja kas kummaa - lähdin toteuttamaan pitkä aikaista unelmaani - eli eksyin Kannuksen kennel linjalle. Valinnassa oli paljon hyvää, mutta myös huonoa. Vieläkin valmistumatta takkuan ammattikoulun kanssa, mitä jos olisin mennyt sairaanhoitajaksi - jonne siis myös pääsin loistavin pistein sisään. Nyt alkaisi olemaan ammattikorkeankin opinnot taskussa ja töitä riittäisi kummasti - nyt kun lopulta valmistuu niin kortistoon sitä taitaa joutua. Toisaalta sitten taas - uskomattomia kokemuksia, ihania muistoja, rakkaita ystäviä (karvaisia ja vähemmän karvaisia :P ) ja myönnettäkööt suoraan, kusessa olisin Milan kanssa varmasti ilman tätä koulua! Kannuksessa myös kuitenkin varmentui se suunta mitä haluan elämältäni! 

Tasapainoilua

Jäljestystä

<3 K09  <3

1 vuosi sitten...

Päätin tietyistä syistä käydä "viimeisen" vuoteni koulusta etänä. Huono päätös, mutta muita mahdollisuuksia ei silloisessa elämäntilanteessa ollut. Tässä pääsyy, miksi ei ole vieläkään paperit kourassa. Olipahan silloisen suhteen myötä taloudessani hetken mitä ihanin pystykorva- seropi. Tuo pikkuinen poika jätti syvän jäljen sydämeen <3

Kuluneena vuonna...

Hah.. Voisin kompata yllä olevaa. Ei ole oikein onni hymyillyt. Esim. rakas pikkuinen Kiki lähti sateenkaarisilloille. Mutta jos jotain positiivistakin - Toisesta koirasta uinuneet haaveet heräilleet kovasti ;) Milan kanssa käyty ongelmakoira kurssi - ei mitään uutta, mutta olihan mukavaa käydä pitkästä aikaa porukassa "treenailemassa" Hevoset ja ratsastus myös rantautuneet arkeen pitkästä aikaa vahvasti. Sanottakoot, että suunta on vihdoin ylöspäin :)

Eilen minä... 

Olin harjoittelussa tallilla, jossa sitten treenailin omistajan koiria. Onhan tuo mukavaa touhuta muidenkin kuin oman karvanaaman kanssa. Kotona odottikin erittäin hellyydenkipeä ja energinen musta karvapallo joka myös vaati huomiota ja yhteistä tekemistä.


Tänään minä...

Tein super siivouksia tallilla ja kirjoittelen jatkosuunnitelmaa tallin omistajalle, koiria koskien. LÖHÖÄN! Milallakaan ei ole hinkua ulos märkään :P Senkin hienohelma! Noh, nyt en valita - ei huvittaisi lenkille itselläkään.

Huomenna minä...

Ratsastan jonkun tallin hevosista nyt ainaskin + muita hommia tallilla. Tarkoitus olisi pitää kuitenkin lyhyempi päivä ja touhuta jotain tässä kotona - kämppä vaatisi todellakin siivousta. Mutta voipi olla, että menee vain sitten Miltsun kanssa touhuamiseksi ja laiskotteluksi :)


Ylihuomenna minä...

Sitte pitäisi varmaan viimostaa siivota :P


Vuoden päästä minä... 

Olen kyllä vihdoin jo valmistunut!! x) Toivottavasti myös se toinen karvapallo olisi myös eksynyt meidän osoitteeseen ja työpaikkakin olisi hyvin mukava asia. Voipi toisaalta myös olla, että jatko-opintoihin on tullut eksyttyä... Aika näyttää ;)