Antibiootteja ja kortisonia

Päivitys on nyt kyllä pahasti myöhässä, mut jotenkin ei ole vain jaksanut/muistanut/ehtinyt blogin ääreen istahtaa. Mutta siis - Milan kuonon parantumisen iloitseminen tapahtui vähän liian aikaisin. Kuonoonhan ilmestyi uusia paiseita maanantaina 7.4. Toinen sierain turposi melkein umpeen ja kuonon päälle nousi 3 uutta pattia, joista tuli mätää. Eihän tilanteessa muuta enää voinut kuin soittaa eläinlääkärille aikaa. Onneksi aika tulikin heti seuraavalle päivälle. Kuono ei tuntunut kutisevan yhtä pahasti, mutta silti kirsusta meni iho rikki. Eläinlääkäri määräsi 10 päivän antibiootti ja kortisoni kuurin. Lähdettiin hoitamaan oireita allergisena reaktiona ja tulehduksena. Toisena vaihtoehtona olikin sitten autoimmuunisairaus pemfigus foliaceus. (Lisätietoa *klik* ) Eläinlääkäri käski soittaa ennen kuurin loppumista, jos kuono ei ole huomattavasti parempi. Mutta onneksi nenä lähti huminalla paranemaan ja lääkkeet loppuivat 19.4. ja kuono on edelleen vain parempaan päin. Huh! Toivotaan nyt, että ei tule näppylät ja turvotukset enää takaisin!

Kortisoni teki Milasta väsyneen, janoisen sekä nälkäkuoleman partaalla olevan koiran! Lenkeillä ei paljoa käyty, koska neiti väsyi todella nopeaan. Lelut saivat lojua samoilla paikoilla koko kuurin ajan. Mutta voi sitä nälän määrää! Mila jopa ninjaili itsensä naulakossa roikkuvalle talvitakille ja repi toisen taskun lähes kokonaan irti, jotta pääsee froliceihin käsiksi!! (kyllä, meillä treenataan moisilla kauhistuksilla) Kyllä kuulkaas nenä kävi ja levottomana kulki keittiöön ja takaisin ja siis jopa kerjäsi, eikä mitenkään sievästi vaan röyhkeästi koitti tukkia samoille murkinoille emännän kanssa. Huhhei. Ja tuntui jäävän tuo ruuan metsästys päälle. Tänään kun tulin koulusta niin neiti oli jotenkin ninjaillut pöydältä dentastixit ja vetäissyt koko paketin sitten naamaansa. Kyllä sai hammaspeikot kyytiä! Joku voisi kyllä kertoa, että miten tuollainen sintti on ruokapöydälle ylettänyt ja ottanut sieltä vain ja ainoastaan dentastixit?

Lenkeillä oli kyllä kiva käydä kun Mila ei joka käänteessä koittanut, että joskos sitä nyt sais vetää hihnassa! Nyt sitten tuntuu palautuneen omaksi itsekseen ja lisäksi säästänyt sen kaiken jääräpäisyyden mitä jäi sairaana käyttämättä. Ei meinaa sitten millään mennä taas kaaliin, että miten sitä hihnassa kuljettiinkaan. Ja edes kielto ja tiivis kontakti ja palkkaus ei auta. Josko se tasaantuisi taas? Muuten menee kyllä hermot totaallisesti täällä hihnan toisessa päässä!

Kesä meinaa sittenkin tulla ja turkkia onkin jo kevennetty urakalla. Mutta siis mistä ihmeestä tuota karvaa oikein riittää? Vaikka kuinka saksii ja leikkaa ja lyhentää ja ohentaa niin silti sitä vaan riittää ja riittää ja riittää... Jos vain saan tuttavan konetta lainaan ni Milasta tulee heti ja välittömästi siili ;) Jos en niin sitten tulee taas maailman mahtavin look ala keittiösakset :D

Allerginen reaktio

Meille ilmestyi pääsiäisenä ihan oikea kyömynenäinen noita! Eli, Mila sai jostain allergisen reaktion kuonoonsa, joka turposi mukavaksi paukamaksi. Kutina alkoi torstai 28.3. iltana, mutta ei niin pahana, että siihen olisi silloin kiinnittänyt huomiota. Iltalenkin jälkeen piehtaroi vain hiukan tavallista kauemmin lakanoissa ennen rauhoittumista nukkumaan. Perjantaina 29.3. aamulla olikin sitten jo kuono turvonnut ja päivystävälle eläinlääkärille sai olla soittamassa. ( Eläin sairastuu AINA juuri viikonloppuna/pyhänä -.- ) Päivystävä kehotti ainoastaan huuhtelemaan kuonoa viileällä vedellä ja seuraamaan tilannetta. Onneksi on ystäviä, jotka toimivat parempina aivoina, mitä omat ja Kannuksesta luokkakaveri toikin meille sitten kyytablettia, koska pystyin olemaan 100% varma, että kyyn purema tuo ei ole. Kutina hieman helpottikin sitten kyllä, mutta oli Mila saanut jo kuonostansa kahesta kohtaan ihon rikki. Turvotusta ilmeni lievänä koko pääsiäisen ja kutinaa myös. Vaikka Mila oli minulla töissä mukana niin silti niinä hetkinä kun ei ollut valvovan silmän alla ni sai aina ruven raavittua pois. Lauantaina Milalle myös ilmestyi työpäivän aikana yllättäen kirsun alaosaan "näppy" joka oli aluksi vain ihon värinen, mutta iltaa myöten muuttui tulehtuneemman näköiseksi ja lopulta puhkesi itsekseen. Mätää tuli pienestä näpystä ihan kiitettävästi. Taas sai olla soittamassa päivystävälle - koska mitenkäs estät koiraa nuolemasta kirsuaan? Hoidoksi määrättiin taas vain ja ainoastaan kylmällä vedellä viruttelua. Näppyhän sitten "syöpyi" laajaksikin haavaksi sen alkuperäiseen kokoon nähden. Kävin sitten täydentämässä koti apteekkia ja ostin betadinea. Tämä on maailman paras tökötti ! Siitä tein sitten laimenetun liuoksen jolla puhdistin kuonon pari kertaa päivässä. Muutosta näkyi jo ensimmäisen vuorokauden aikana. Maanantaista 1.4. lähtien pystyin olemaan Milan kanssa päivät kotona ja kieltämään rapsuttelut, mutta betadine tuntui auttavan kummasti - samoin kuonon päälle laittamani talkki. Talkkia laitoin vain kahtena iltana ja kutina tuntui helpottavan kummasti ja samallahan tuo imi itseensä kudosnestettä joka haavaumasta vähän vuosi. Nyt nenä on tosi hyvässä kunnossa. Isot ruvet irtosi eilen ja terve iho paljastui alta. Nyt sitten kuvia havannoillistamaan huonoa selitystäni. (HUOM - kuvat eivät ole mitään super ällöjä, mutta jos ei kestä katsoa rikki mennyttä ja verestävää ihoa niin kannattaa jättää väliin.)

Tältä näytti perjantai 29.3.

29.3.

Lauantai ilta, talkki ja mystinen näppy

30.3.

Maanantaina tilanne oli ennen betadinea tämä

1.4.

1.4.

1.4. turvotus oli kuitenkin jo laskenut hyvin

2.4. Melkoinen ero syntynyt vuorokaudessa !!

Tältä nenukki näyttää tänään.

Hyvin paraneminen etenee :)