torstai 20. joulukuuta 2012

Mustissa ja Mirrissä

Tämä talvi on tuonut meille taas joka vuotisen ikävän ongelmat - anturoiden halkeilu ja lumipaakkujen kerääntyminen tassukarvoihin - ihan sama kuinka lyhyeksi ne koittaa leikkoa. Olen jo useamman talven katsellut koirien tossuja, mutta ei ole vain osunut sopivan kokoisia, mallisia tai materiaalisia vastaan. Nyt sitten tykästyin Rukkan tossuihin. Kokoja oli paljon, materiaali aika kovaa, mutta ehkä sitten myös kestävää ja heijastimia ja hyvät kiristysnauhat ja ei liukkaat pohjat. Noh - kun kerran aijon vihdoin Milalle tossut hankkia ni halusin varmistua oikeasta koosta ja riskillä sitten päätin ottaa Milan mukaan Mustiin ja Mirriin ostoksille. Oikein naurattaa millaista säätämistä ,tällainen monelle täysin normaali reissu, meille oli. Tokoiltiin hieman enemmän pari iltaa ja pidensin lenkeillä kontaktia yms. Vähä palautettiin mieleen mitä se totteleminen oikeesti taas olikaan, niin paljon ollaan tehty vain mettälenkkejä tai hihnassa tsippailua paikoissa joissa ei oikein törmättäisi ihmisiin/koiriin. Yleensä ei vältellä vaan koitetaan mennä ihan normaalisti ihmisten ilmoilla, mutta nyt työt ja sairastelu on vähä ajanut tähän. Pisteenä i:n päälle kaivoin käyttämättömänä olleen kuonopannan mukaan. Moista kapistusta ei meillä ole käytetty kuin satunnaisesti, Mila inhoaa koko kapistusta, mutta se myös hieman takaa niiden korvien pysymisen päässä ja muutenkin Mila on rauhallisempi ja paremmin hallittavissa. Mutta vaikka monet käyttävät koirillaan nokkapantaa joka päivä niin Milalle se ei ole kyllä istunut ja ihan hyvin me ollaan pärjätty ilmankin (silloin kun tosiaan tuo muistaa omistavansa ihan 2 toimivaa korvaa...)

Mutta perhosia vatsassa huristeltiin sitten kaupungille. Pihalla meni tilanne överiksi, kun jonkun koira odotti tolpassa kaupan ulkopuolella ja haukkui. Milalla keitti totaallisesti ja tässä tilanteessa niin kiitin ottamaani kuonopantaa jolla sain Milan katkaisemaan haukkumisensa ja ottamaan kontaktin huomattavasti nopeammin ja helpommin mitä yleensä. Sitten kipitettiinkin oikein kauniisti tuossa vasemmalla puolella, eikä välitetty mitään vastaan tulevista ihmisistä isoine ostoksineen, kiireineen, lasten huutoineen. Tässä vaiheessa jo tein päässäni tuuletuksia - Voitto se on pienkin voitto! Milahan ei siis ole koskaan ollut mustissa ja mirrissä mukana, eikä kovin monesti muutenkaan kaupungilla. Kauppaan tassuteltiin ihan kuin siellä oltaisiin käyty useinkin. Häntä heilui ja typy ei meinannutkaan lähteä sivulta mihkään!! Noh - koitettiin tossuja ja löydettiin oikea koko ja kierrettiin sitten muuten kauppa, että saatiin luita vähän kaappiin lisää sekä pitkään haaveilemani selvityssuihkeen turkkiin, jonka pitäisi myös kosteuttaa. Katsotaan miten toimii tuohon pörröön.  Tossujen kokeilun jälkeen piti sitten haukahtaa pariin otteeseen jos pirkula vie ihminen aivan yllättäen "hyökkäsi" hyllyn takaa (eli ihan vaan käveli ohi) Mutta uskomattomasti Milalla ei keittänyt missään vaiheessa yli, vaan säikähdykset rajoittuivat yhteen pieneen haukahdukseen. Kassalle mentäessä Milahan oli jo sitä mieltä, että kaikki kaupassa rakastaa häntä, MUTTA jos hän ei saanut mennä tervehtimään niin sitten se ihminen oli epäilyttävä ja pelottava jolle piti varuiksi sitten vähän pöhistä. Mutta voi riemua rajatonta kun myyjä lahjoi Milaa sitten herkuilla ja tulipas yksi kennelikin moikkaamaan. 

Kaupasta tipsutettiin ulos niin iloisena ja reippaana - häntä viuhasti heiluen. Mut het ulos astuessa alkoi taas rähinä - ihminen!! Ihminen tulee vastaan -_- Jos joku oikeasti voisi auttaa pääsemään tuonne pieneen päähän, että mikä ratas siellä välillä sitte lopettaa pyörimisen?

Kotona sitten laitettiin kaikki tossuset jalkaan, että saa hieman totutella ennen ulos lähtöä ja voi prkl! Nekään eivät sitten pysyneet tassuissa, vaikka kuinka kiristi ja pyöritteli ja sovitteli. Oikea koko on, ei mahtuisi yhtään pienempi ja isommat, no olisivat liian isot. Tossun pohja on just eikä melkeen Milan tassun kokoinen, mutta ei niin ei. Tänään siis ei auta kuin koittaa käydä kysymässä saako nuo vielä palauttaa - eihän niitä ole ulkona käytetty, sisälläkin vain sen 5 minuuttia. Kyllä kuulkaas ketuttaa jos kaappiin nyt jää sitten lojumaan 4 käyttämätöntä tossua. Luovun toivosta, meille ei tule tossuja vaan koitan jatkaa kikkailua tassuvahojen ja tassukarvojen nirhimisen kanssa. *huoh*

Mutta oli mulla vaan reipas pieni koira <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti