maanantai 16. syyskuuta 2013

Mistä on pienet kissat tehty?

Uteliaisuudesta ja söpöydestä. Kehräämisestä ja VILLIÄMISESTÄ! Elo pienen kissan kanssa ei ole ainakaan missään määrin rauhallista. Hatti on täynnä tulta ja tappuraa ja niin paljon energiaa että jos sen saisi hyötykäyttöön ni koko Kokkola varmaan saisi sähkönsä tuosta pienestä kissasta :D Hatti on ihan eri maata kun Kiki oli aikoinaan. Hatti rakastaa kaikkia ihmisiä! Ei arista yhtään vaan kun ovi käy niin tämä tulee Milan mukana eteiseen tervehtimään - tosin turvallisen välimatkan päähän ettei jää Milan hösötyksen jalkoihin. Menee kenentahansa syliin ja pusuttelee kaikki uudet kaverit. Ei puhettakaan että olisi jännittänyt tai aristellut edes tuossa viime viikolla kun pidin partylite kutsut ja tupa täynnä vieraita - suurinosa sellaisia joita Hatti ei ollut aikaisemmin edes tavannut. Silti kiersi syleissä ja esittelijän laukkuun lopulta pani nukkumaankin :D Mila sitten taas, noh - voi kai vain todeta että parhaita kavereita noista tuskin tulee. Toimeen tulevat kyllä, mutta suurta rakkautta tai kiintymystä ei ole. Toisin kuin Kiki rakastui ja kietoi Milan heti ja välittömästi pienten tassujensa ympärille - Kiki tuli muutenkin hyvin nopeasti toimeen eri koirien kanssa. Hatti edelleen sihisee kyllä Milalle jos Mila koittaa saada leikkiin, mutta pääsääntöisesti päivät menevät ihan yhteisymmärryksessä.




Hatilla tosiaan on virtaa kuin pienessä kylässä ja luonnollisesti tämä energia purkautuu aina iltaisin/öisin. Monta unetonta yötä on tullut vietettyä kun kissa tosiaan juoksee ympäri kämppää että tavarat vain lentelee ja tarraa jalkoihin kiinni. Mutta kyllä se välillä myös huomaa että hei - nythän täällä pitikin nukkua eikä riehua. Hassuilta kommelluksilta ei olla vältytty tietenkään. Viimeisimpänä pieni kissa istua nökötti oman vessansa edessä varmaan vartin, ihetellen ja tuumaillen jotain. (olin siirtänyt vessan paikkaa aikaisemmin päivällä) ja lopulta alkoi hyvin päättäväisesti tyhjentämään kakkojaan lattialle ja aloitti pelaamaan niillä. Tätä logiikkaa ei voi ymmärtää? Vessa kun ei likainen kyllä ole, kun päivittäin sen putsaan - ja tietysti tarvittaessa useamminkin. Eilen sitten kun vilkaisin että mitä se vessassaan noin kauan asioi niin pieni kissa roikkui vessansa katossa kynsillä kiinni. Ehkä pieni repeäminen tapahtui. Välillä tuo myös vaan kellii ja makoilee vessassaan juuri putsauksen jälkeen. Ehkei ihan ole palikat järjestyksessä että mitä varten tuo vessa oikeasti tuossa on. Vahinkoja ei ole kuitenkaan tullut - että menee tarpeet sentäs oikeeseen osotteeseen ;)


Oho - se huomas mut!! (Anteeksi huono kuvanlaatu - ilme oli vain mitä parhain)
No mites täältä nyt pääsee sitte alas?
Uuuu - mikä tää on?
Miten niin en saa koskea? Älä sä huuda siinä - mähän vaan katoin!!

Hatti on täysin sylikissa. Olisi sylissä 24/7 jos vain sallittaisiin. Nyt on oppinut jo vaatimalla vaatimaankin huomiota ja varsinkin iltaisin kun hellyyden kipeys iskee niin kiipiää jalkaa pitkin syliin ja aina uudestaan ja uudestaan jos siirrät kisun lattialle. Yöt myös nukutaan ihan iholla ja aamut aloitetaan mamman korvien putsauksella. Ruoka maistuu vaihtelevalla menestyksellä - raakaruoka menee välillä ku ei olis koskaan ruokaa nähnykkään ja välillä käydään vain ottamassa suullinen tai kaksi ja kiitti - mulle riitti. Itsetuhoinen kissa on kuitenkin joka ilta pokkana menossa syömään Milan lihat neidin kupista - eikä muuten usko! Siinä ei auta kuin ottaa pikkuinen kisuli syliin Milan syönnin ajaksi - ihan senkin vuoksi että Mila malttaisi vähän paremmin syödä rauhassa, kun meinaa hotkia ja sitte onki huono olo.

Metsästän auringon säteitä

<3


Milan kanssa arki menee omalla painollaan. Lenkeillään remmissä ja metsässä. Nautitaan vihdoinkin ilmojen viilenemisestä kun jaksaa taas juosta ja temmeltää. Oma kiukkuinen jääräpäänsähän tuo on ja harvinaisen mustasukkainen Hatin saamasta huomiosta.


Siis huomaattekos että Milalla on vihdoin taas vyötärö?!? :D


Ei ehkä se maailman välkyin koira xD

<3  <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti