Päivitys on nyt kyllä pahasti myöhässä, mut jotenkin ei ole vain jaksanut/muistanut/ehtinyt blogin ääreen istahtaa. Mutta siis - Milan kuonon parantumisen iloitseminen tapahtui vähän liian aikaisin. Kuonoonhan ilmestyi uusia paiseita maanantaina 7.4. Toinen sierain turposi melkein umpeen ja kuonon päälle nousi 3 uutta pattia, joista tuli mätää. Eihän tilanteessa muuta enää voinut kuin soittaa eläinlääkärille aikaa. Onneksi aika tulikin heti seuraavalle päivälle. Kuono ei tuntunut kutisevan yhtä pahasti, mutta silti kirsusta meni iho rikki. Eläinlääkäri määräsi 10 päivän antibiootti ja kortisoni kuurin. Lähdettiin hoitamaan oireita allergisena reaktiona ja tulehduksena. Toisena vaihtoehtona olikin sitten autoimmuunisairaus pemfigus foliaceus. (Lisätietoa *klik* ) Eläinlääkäri käski soittaa ennen kuurin loppumista, jos kuono ei ole huomattavasti parempi. Mutta onneksi nenä lähti huminalla paranemaan ja lääkkeet loppuivat 19.4. ja kuono on edelleen vain parempaan päin. Huh! Toivotaan nyt, että ei tule näppylät ja turvotukset enää takaisin!
Kortisoni teki Milasta väsyneen, janoisen sekä nälkäkuoleman partaalla olevan koiran! Lenkeillä ei paljoa käyty, koska neiti väsyi todella nopeaan. Lelut saivat lojua samoilla paikoilla koko kuurin ajan. Mutta voi sitä nälän määrää! Mila jopa ninjaili itsensä naulakossa roikkuvalle talvitakille ja repi toisen taskun lähes kokonaan irti, jotta pääsee froliceihin käsiksi!! (kyllä, meillä treenataan moisilla kauhistuksilla) Kyllä kuulkaas nenä kävi ja levottomana kulki keittiöön ja takaisin ja siis jopa kerjäsi, eikä mitenkään sievästi vaan röyhkeästi koitti tukkia samoille murkinoille emännän kanssa. Huhhei. Ja tuntui jäävän tuo ruuan metsästys päälle. Tänään kun tulin koulusta niin neiti oli jotenkin ninjaillut pöydältä dentastixit ja vetäissyt koko paketin sitten naamaansa. Kyllä sai hammaspeikot kyytiä! Joku voisi kyllä kertoa, että miten tuollainen sintti on ruokapöydälle ylettänyt ja ottanut sieltä vain ja ainoastaan dentastixit?
Lenkeillä oli kyllä kiva käydä kun Mila ei joka käänteessä koittanut, että joskos sitä nyt sais vetää hihnassa! Nyt sitten tuntuu palautuneen omaksi itsekseen ja lisäksi säästänyt sen kaiken jääräpäisyyden mitä jäi sairaana käyttämättä. Ei meinaa sitten millään mennä taas kaaliin, että miten sitä hihnassa kuljettiinkaan. Ja edes kielto ja tiivis kontakti ja palkkaus ei auta. Josko se tasaantuisi taas? Muuten menee kyllä hermot totaallisesti täällä hihnan toisessa päässä!
Kesä meinaa sittenkin tulla ja turkkia onkin jo kevennetty urakalla. Mutta siis mistä ihmeestä tuota karvaa oikein riittää? Vaikka kuinka saksii ja leikkaa ja lyhentää ja ohentaa niin silti sitä vaan riittää ja riittää ja riittää... Jos vain saan tuttavan konetta lainaan ni Milasta tulee heti ja välittömästi siili ;) Jos en niin sitten tulee taas maailman mahtavin look ala keittiösakset :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti