Edistystä ja mörköilyä!

Hups heijaa - kukahan on mun koiraa käyny kouluttamassa salaa? Eihän meillä oo aikoihin ollu ns. tavoitteellisia treenejä, kunhan ollaan vaan höpöilty jotain, että saadaan Milan energia purettua. Mut kappas hei - tällä viikolla ollaan otettu vähän ns. totisempia treenejä ja mun koirahan on ihan liekeissä! Noutokapula on ollut pitkään ongelmana - saatiin aikoinaan tehä paljoki työtä ja naksutella, että Mila suostui edes ottamaan kapulan hetkeksi suuhun. No siitä sitten edistyttiin siihen pisteeseen, että ottaa sen kyllä ja hakee, MUTTA tiputtaa sen paljon ennen kuin oma käsi edes lähestyy kapulaa. Suoraan sanottuna en ole tähän paljoa nyt tosiaan edes panostanut, kun tärkeintä on ollut, että on kivaa :) Mutta nyt ei naksuteltu kuin ihan pieni hetki ja Mila piti urhoollisesti kapulaa suussaan niin kauan, että sen kädellä nappasin (tosiaan vielä nappasin - pitää olla kyllä vielä nopea, ei pysy kauaa kapula suussa :D ) Mutta eipä tippunut kuin ehkä kerran maahan! Hah pienet on ilot, mutta kylläpä olin ylpee! Kaukoissa Mila on kans ottanut huiman harppauksen eteenpäin - ihan multa salaa! Hiipimistä on ollut havaittavissa aina seiso- käskyn yhteydessä, mutta hellurei - nyt seisoi kuin tatti eikä liikkunut mihinkään suuntaan! Ihan sama millaisia sarjoja muodosti! Seuraamiskaavoja tehtiin myös ja Mila ei meinannut karvoissaan pysyä kun oli niiiiiiiiin kivaa! Vähä on itsellä olo ku puulla päähän lyödyllä, mutta enemmän kuin mielelläni tällaisen koiran kanssa taas kyllä treenailen enemmänkin! :)

Tänään mentiin sitten tuohon lähistölle ulos treenailemaan. Vähän hirvitti - olihan maa ällötyksen märkä ja alue missä treenailtiin niin osittain pitkässäkin heinässä. Mutta taas tuo otus mut yllätti! Seurasi tuosta vain - vähän piti parissa kohtaan laamailla ku "hyi ku on märkäääääää!" mutta tsemppasi itsensä uskomattomasti! Milahan siis vihaa sydänjuuriaan myöten märkää! :P Jännityksellä sitten otin liikkeestä maahan - ja sehän pamautti kuin ei olisi koskaan mikään märkä edes häirinnyt! Kaukot meni kans kyllä kehuttavasti - hieman piti hiipparoida liikkeiden välillä, mutta vähä eri palkkauksia niin meni jo tosi hyvin! Empä olisi Milasta tällaista ihan heti uskonut! :D Ainakaan näillä treenailuilla mitä meillä on ollut! Pitäisköhän sitä jälkeeki käyä pitkästä aikaa kokeileen? Jos siinäki joku olis käyny Milaa kouluttamassa salaa ja saanut sen syttymään?

Arjessa näin muuten meillä ei nyt sitten mene niin mahtavasti. Varmaan tämä pimeys ja muut seikat saaneet Milan taas kovin varovaiseksi ja epäileväksi. Minua pitää nyt kovasti taas vahtia - kaiken huippu oli varmaan kun postilaatikolle en saanut oikein mennä - neiti seisoi välissä häntä pystyssä ja jäykkänä ja hyvin tarkkaavaisesti seurasi ettei se laatikko vain tule ja hyökkää kimppuun! Ja jestas sentään kun yksi aamu mummo erehtyi tulemaan meidän metsäpolkua pitkin! Sen tilanteen sain kyllä hyvin helposti rauhoittumaan, kun mentiin vain hiukkasen sivuun ja remmi löysällä annoin Milan sitten seurata tätä maailman pelottavinta asiaa - ohi kävelevää mummoa - ei tämän otuksen kanssa oikein aina tiedä, että pitäisikö sitä itkeä vai nauraa vastaavanlaisissa tilanteissa. Noh - jos se taas tästä ajan ja hermojen kanssa (joita meillä kummallakaan ei tiettävästi mitenkään hirveästi ole)

Koirakaveria meillä kaivattaisiin kovasti! Koirapuistossa käydään kyllä ja Milasta on tullut ehkä jopa sosiaalisempi. Välillä on muka liian arvokas leikkimään kenenkään kanssa, seuraa vain johtajana muiden touhuja, mutta muuten menee kyllä hyvin - antaa jo muiden leikkiä ilman, että hän poliisina olisi menossa väliin (oikei - meneehän se toisten leikki välillä pakostakin niin "rajuksi" että siihen pitää mennä puuttumaan) Mutta pinna on kyllä pidentynyt - pentuja kestää paljon paremmin. (jes!! ;) ) Mutta äidilläni kun oltiin tässä yksi päivä ja velipuoleni saapui ihanan ison sekarotuisensa kanssa - niin käyttäytyi Mila aivan yllättävästi! Velipuoleni koira on kyllä maailman lempein otus ja lehmän hermot omaava, silti jokin napsahti Milan päässä ja sai sellaisen raivarin ettei ole kyllä semmoisia saanut! Tilanne rauhoittui kun hieman kerrattiin miten sitä tulikaan käyttäytyä, mutta tilanne ei Milan päästä poistunut kokonaan missään vaiheessa. Vaikka jo häntä heilui ja Mila sai kaikessa rauhassa haistella pötköttävää poikaa niin silti piti aina välillä irvistellä sitten ja komentaa. Todella yllättävä ja myös ikävä käänne Milan käytöksessä. Empä sitten tiedä missä toimittiin niin väärin vai mikä neitiä nyt niin ärsytti, mutta isoja koiria meidän elämään lisää!!